Hiliheijaa. Jos joulu ja sen vietto kuuluisi tapoihini olisi nyt saatu kaikkien aikojen joululahja.
Töitähän on ollut tasaisen tappavasti tosi vähän. Keikkaluontoisista suurin osa tehty. Kaksi peruuntui ja yhtä ei koskaan saatu edes langan päähän.
Työtä ei useasta esimiehestä huolimatta ole siis tuputettu.
Kerrossiivousta tarjottiin viikonloppuna ja intoa täynnä otettiin duuni vastaan. Mukava porukka, mukava kohde.
Päivän aikana selvisi, että ovat kyselleet meitä jo lokakuusta lähtien avuksi. Iso pamppu on ilmoittanut meidän olevan jatkuvasti yötä-päivää töissä. Jep jep.
Kaiken kruunasi kuitenkin tiistaiaamu.
Puhelin soi seitsemältä ja meille tarjottiin vartiointifirman laskua höystettynä kirjallisilla varoituksilla. Syynä : Sopimusrikkomus.
Täh???!!!?
Joskus esimiehen kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin polkee työntekijää maanrakoon. Tai yrittää polkea.
Paskallakin rajansa joten siihen loppui se työsuhde. Nuolkoon itse toimistonsa.

Tänään välineistö palautettu ja Työvoimatoimistoon ilmoittauduttu. Amen.
Nyt on aikaa keräillä pähkinöitä.


Napsutteli Pöllö